Aika mene..

Miten tämän ajan jaksaa.. miten kauan täytyy odottaa, että sen pienen saa syliinsä?
Monen monta adoptiotarinaa ehdin vielä lukea, monta kertaa vielä suunnitella lasten huonetta.. yhä uudelleen ja uudelleen. Tajusin silti, että nythän minä jo odotan. Vatsani ei vain kasva ja hormonien vaihtelultakin vältyn, sehän on hyväkin asia ;)

Ensi perjantaina 14.10 on ensimmäinen adoptio info, Jyväskylässä. Paikkakuntamme ostaa palvelut sieltä, joten kilometrejä on luvassa tulevalle seuraavalle vuodelle. Onneksi paikkakunnalla asuu myös ihana ystäväni jonka luona saa kyläillä toivottavasti joka kerta :)

..Hassua.. mutta oon alkanu hahmottamaan mielessäni lapsemme kasvojen piirteitä.. Ihana pieni suloinen lapsemme.. miten maltan odottaa..

Päätös :)

Olen 28-vuotias pohjalainen vaimo. Perheeseeni kuuluu ihana-niin rakas aviomieheni L, vanha kolli kissani ja 1½ vuotias Bichon Frise <3 Nämä kaikki rakkaani tulevat esiintymään blogissani seuraavien vuosien aikana.  

En halua kertoa enää raskaista hoidoista, kolmen vuoden jokapäiväisistä itkuista, pettymyksistä ja pelosta epävarmuudessa, kahdesta keskenmenosta.. Ne on mennyttä aikaa. Nyt on kääntynyt uusi lehti meidän elämässä ja päämääränä on se, että meistä tulee lapsiperhe johon kuuluu äiti, isä ja meidän pieni murunen <3

Siitä tämä kaikki oikeastaan sai alkunsa.. päätöksestä, yhteisestä päätöksestä mieheni kanssa. Lopetimme kolmen vuoden hoidot ja päätimme aloittaa uuden prosessin. Haluamme lapsen ja meille tulee se adoption kautta. Nyt on niin helpottunut olo. Meistä oikeasti tulee vanhempia, äiti & isä. IHANAA! <3
Tiedän ettei tämäkään ole helppo tie kuljettavaksi, mutta luotan Taivaan isän johdatukseen ja siihen että Hän meille sen lapsosen vielä antaa.

Haluan kirjoittaa ajatuksia adoptio odotuksen aikana ja sen  eri vaiheista..