Neuvonta 1

Meillä oli ensimmäinen neuvonta 21.12.2011 :)
Meitä molempia jännitti aikapaljon, mutta kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin. Menimme molempien taustatietoja läpi. Olihan se aikamoista vanhojenkin asioiden "vatvomista", mutta varmasti on kuitenkin hyvä että ne asiat käydään läpi. Mies tuumasikin, että ei tarvi pariterapiaan mennä kun tuola käy :D
Neuvonta kesti n. 2h, vähän alle. seuraavaksi kerraksi saatiin tehtäväksi selvittää oma sukupuu. Mielenkiintoista :)
Seuraava kerta on helmikuun alussa. Ja tällä tietoa kotiselvityksen pitäisi valmistua syksyksi.. Tuntuu hyvältä, askel askeleelta eteenpäin <3

Kaipaus

Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?

Päivä kerrallaan..

Näin oon ajatellu.. että päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Joka päivä se ei oo yhtä helppoa, mutta tähän pyritään :)

Alkuinfo on käyty, olin siellä 14.10. Info oli Jyväskylässä ja Pelastakaa lapset Ry:n pitämänä. Uutta tietoa ei juurikaan tullut, olen lukenut viimeaikoina niin paljon kirjoja ja selaillut netin palstoja. 1.11 saatiin lähetettyä ensimmäiset paperit jyväskylään. Eli sielä oli perhelomake, Maistaarin liitteet, T-todistukset lääkäriltä, vastaukset ensimmäisiin kysymyksiin. Nyt vain odotellaan, että koska tulisi tietoa ensimmäisestä neuvonta kerrasta. Jännittävää <3 ..niin ja ensimmäinen ostos tehty lastenhuoneeseen.. hih.. Ihana lampun varjostin :) Voin laittaa siitä kuvaa myöhemmin jos osaan :)

Monenlaisia ajatuksiä tässä matkan varrella varmaan tulee olemaan, edelleen on vaikea kohdata raskaana olevia naisia.. siitä tulee paha olo. Mutta on jotain vielä pahempaa.. se että nykyään vanhemmat eivät jaksa viettää aikaa lastensa kanssa. Ei olla läsnä lasten elämässä. Lapset ovat hoidossa kaiken mahdollisen ajan ja sen muutaman tunnin kotona ennen nukkumaan menoa on ns. "laatuaikaa".. Ja yleensä silloin tinttaillaan, koska 8h päivä hoidossa on ollut niinkuin työpäivä lapselle. Oikeasti, nykyajan vanhemmat eivät ymmärrä miten rankkaa hoidossa oleminen lapselle on, se on verrattavissa aikuisen 8h työpäivään. Uusia vauvoja vain halutaan, ne ovat niin ihania.. niin vauvoina! Mutta voi hyvät ihmiset, niistä kasvaa todella nopeaa isoja tyttöjä ja poikia. Sitten ne ei olekkaan enää niin kivoja. Kamalaa.. mutta niin totta ja tätäpäivää :( huh.. helpotti todella kirjoittaa tämä kaikki.

Aika mene..

Miten tämän ajan jaksaa.. miten kauan täytyy odottaa, että sen pienen saa syliinsä?
Monen monta adoptiotarinaa ehdin vielä lukea, monta kertaa vielä suunnitella lasten huonetta.. yhä uudelleen ja uudelleen. Tajusin silti, että nythän minä jo odotan. Vatsani ei vain kasva ja hormonien vaihtelultakin vältyn, sehän on hyväkin asia ;)

Ensi perjantaina 14.10 on ensimmäinen adoptio info, Jyväskylässä. Paikkakuntamme ostaa palvelut sieltä, joten kilometrejä on luvassa tulevalle seuraavalle vuodelle. Onneksi paikkakunnalla asuu myös ihana ystäväni jonka luona saa kyläillä toivottavasti joka kerta :)

..Hassua.. mutta oon alkanu hahmottamaan mielessäni lapsemme kasvojen piirteitä.. Ihana pieni suloinen lapsemme.. miten maltan odottaa..

Päätös :)

Olen 28-vuotias pohjalainen vaimo. Perheeseeni kuuluu ihana-niin rakas aviomieheni L, vanha kolli kissani ja 1½ vuotias Bichon Frise <3 Nämä kaikki rakkaani tulevat esiintymään blogissani seuraavien vuosien aikana.  

En halua kertoa enää raskaista hoidoista, kolmen vuoden jokapäiväisistä itkuista, pettymyksistä ja pelosta epävarmuudessa, kahdesta keskenmenosta.. Ne on mennyttä aikaa. Nyt on kääntynyt uusi lehti meidän elämässä ja päämääränä on se, että meistä tulee lapsiperhe johon kuuluu äiti, isä ja meidän pieni murunen <3

Siitä tämä kaikki oikeastaan sai alkunsa.. päätöksestä, yhteisestä päätöksestä mieheni kanssa. Lopetimme kolmen vuoden hoidot ja päätimme aloittaa uuden prosessin. Haluamme lapsen ja meille tulee se adoption kautta. Nyt on niin helpottunut olo. Meistä oikeasti tulee vanhempia, äiti & isä. IHANAA! <3
Tiedän ettei tämäkään ole helppo tie kuljettavaksi, mutta luotan Taivaan isän johdatukseen ja siihen että Hän meille sen lapsosen vielä antaa.

Haluan kirjoittaa ajatuksia adoptio odotuksen aikana ja sen  eri vaiheista..